Time Is Running Out

Olisi tällainen blogikin. Kauhean kiva, vielä kun sitä joku joskus päivittäisikin. Mutta jotenkin se tässä wanhuksen (en viittaa itseeni) remontin, miehen uunituoreen firman, yksivuotiaan ja muun elämän (anteeksi minkä?) seassa tuppaa unhoittumaan. Muut asiat kummasti jatkavat kulkuaan, ja sitten eräänä päivänä vain herää ja huomaa, että siitä ihan äsken tapahtuneesta jutusta on ainakin kolme vuotta, jos ei enemmänkin. Blogin rauhaisan lepokauden aikana on mm. maalattu ja umpioitu portaat, rempattu piha, tehty yhtä sun toista pintaviilausta (ne listat, ne listat) sekä koitettu kasvattaa lasta kohtuullisen vähän kieroon. Mutta koska ympäristö kuitenkin tunnetusti vaikuttaa, eikä kasvuympäristöstä löydy edes hakemalla ainoatakaan suoraa seinää tahi kulmaa, on kasvatuksenkin lopputulos varsin tehokkaasti salattu. Onpahan jotain jännättävää silläkin saralla.

Kasvuympäristö sai muuten juuri uuden sisäoven, jonka toivotaan blokkaavan pahimmat rannikon viimat. Nyt tarvitaan enää saranat, jonkinlainen sulkumekanismi sekä karmit. Ja se ovi, kotiin näet kulkeutuivat vasta kahvat. Toivottavasti lasitettavaksi jäänyt ovi seuraa niitä jossain vaiheessa, koska muussa tapauksessa olen juuri hankkinut elämäni kalleimmat kahvat. Siihen asti värjötellään.

Sitä viimaa muuten varmaan vähentäisi myös se, että keittiön ikkunoissa olisi kolme kerrosta lasia nykyisen yhden sijaan. Kyllähän tuulenvire hiuksia tuivertamassa on ihan kivaa ja romanttista ja kaikkea, mutta jotenkin sitä toivoisi, ettei syystuuli yltäisi keittiön pöydän ääreen. Lienee siis syytä heiluttaa pensseliä hitusen ahkerammin, nyt kun on se puuttuva maalipönttökin lopulta kannettu kotiin.

Sitten olisi vielä se gradu. Ehkä päätän ennen sen valmistumista rakentaa Kakolaan asti ulottuvan lisäsiiven.

Pikkuporsahat, pikkuporsahat, ne lystikkäitä on...

Ajankohta: päiväuniaika. Yläkerrasta kuuluva ääni: AAIAAIAIAIAA. Lapsi on oppinut kiljumaan ja käyttää taitoaan aktiivisesti. Äidin oma pieni kiljukaula. Ehkä ura Tarzanin äänenä saattaa lyödä joskus vielä leiville.

Ajankohta: ruoka-aika. Ruokalistalla possua, soundtrackina äidin pipodiskossa pyörivät kappaleet. Putte-possun nimipäivistä päästiin kaikille niin tuttuun joululauluun Porsaita äidin oomme kaikki sekä Pienet sammakot -laulun vähemmän tunnettuun, mutta ihan oikeasti olemassa olevaan porsaita käsittelevään säkeistöön. Tervetuloa julmaan maailmaan.

Jottei pikku naskien kohtalo surettaisi niin kovin, laitoin hoitopöydän ylle kivan kuvan. Lapset kuulemma tykkäävät kirkkaista väreistä ja hymyilevistä naamoista, joten kiinnitin seinälle ison Rolling Stonesin logon.

Baby, It's You

Mitä tarvitaan kaksien vauvan housujen ompeluun (työn kesto: n. puoli tuntia)?

1. Vauvan syöttäminen.
2. Vauvan nukuttaminen.
3. Kappaleiden leikkaaminen.
4. Vauvan lohdutus sen herättyä kesken unien.
5. Vauvan syöttäminen.
6. Vauvan nukuttaminen.
7. Saumurin laittaminen valmiiksi, neulatyynyn ja muiden kapineiden sijoittaminen käden ulottuville.
8. Vauvan lohdutus sen herättyä.
9. Vaipan vaihtaminen.
10. Vauvan syöttäminen.
11. Vauvan sijoittaminen leikkimatolle.
12. Ompelu.

Ompeluvaihe sisältää lukemattomia kertoja leikkimaton lelukaaren heiluttelua, 7 Vaarilla on saari -laulun toistoa (kaikki 5 säkeistöä) ja arviolta 18 Tikua ja Takua sekä saumurin polkimen painelua raivoisalla tahdilla. Työn kokonaiskesto: 3 tuntia. Elämä on ihanan tehokasta nykyään! <3

Walk This Way

Minulla on identiteettikriisi. Kuten kaikki kanssani liikkuneet tietävät, on minulla taipumuksena edetä nopein, pitkin, ei niin kovin naisellisin harppauksin ja jättää matkaseurani samalla tahattomasti muutaman askeleen etäisyyden päähän. Jopa armas aviomieheni jää normaalioloissa taakseni, ja tietääkseni edellä mainittua kannattelevat alaraajat ovat kuitenkin vielä pari tuumaa allekirjoittaneen vastaavia pitemmät ja siten mahdollistaisivat nopeamman ja tehokkaamman etenemisen. Kyse on siis selvästi tehokkaaksi hiotusta taktiikasta, jonka olen imenyt itseeni jo äidinmaidossa.

Osat ovat kuitenkin vaihtuneet. Olen hidas. H-I-D-A-S. Kulkuni kuulemma muistuttaa Ruissalossa tavattavien valkoposkihanhien vaappumista, paitsi että nekin ovat nopeampia. Mummotkin ovat, sillä sellainen ohitti minut juuri tänään kaupungilla. Pääsin sentään korttelin verran edetessäni yhden ihmisen ohi ja tunsinkin siitä suunnatonta voitonriemua. Ohitettu henkilö oli korkeintaan 2-vuotias, ja hitaan käynnin kaiketi selitti lähes kulkijan mittainen lelukoira, jota taapero raahasi mukanaan. Mä ohitin sen!!!1

Summertime / And the livin' is easy

Kesä tuli, lopultakin. Tänä vuonna olen siitä erityisen onnellinen, koska (kiitos sisuskalujani tasaiseen tahtiin kurittavan minikokoisen robertocarlosin), en mahdu enää housuihin. Yleisen viihtyvyyden kannalta lienee kuitenkin suotavaa pukeutua, joten mekkokauden alkaminen on pelastukseni.

Kesässä on myös muita erinomaisen miellyttäviä piirteitä:

• tomaatit maistuvat taas joltakin
• aterian voi hyvin kasata kattilallisesta perunoita, palasesta voita ja purkillisesta ällöttävää, limaista kalaa
• ulkona tuoksuu muullekin kuin vasta pelloille ajetulle eritteelle
• jokirannassa soi taas jazz
• illat näyttävät ja tuntuvat ihan erilaisilta kuin minään muuna vuodenaikana.

Tänä kesänä pääsemme tutustumaan yöttömiin öihin myös ihan uudesta vinkkelistä: valvotut yöt eivät loppukesästä ole enää vapaaehtoinen, boheemiin opiskelijaelämään kuuluva valinta, jonka kruunaavat ystävien kanssa jaetut keskustelut ja jo lämmennyt viinipullo. Sen sijaan viinin korvaa koko yön auki oleva maitobaari ja ystäväjoukon puolimetrinen, hiukseton henkilö. Hyvästi villi vapaus, tervetuloa asuntovelka, farmariauto ja pikku potkija. Kyllä tästä hyvä tulee.

Good Day Sunshine

Mistä on hyvä päivä tehty? Ei ainakaan sammakonkoivista ja muusta vängästä, joista runossa niin näppärästi sanaillaan. Mutta jospa aloittaisi vaikka seuraavista:

1. Aamiaiseksi vastapuristettua appelsiinimehua (lue: en jaksanut kuoria appelsiineja) ja uunituoreita skonsseja.
2. Vaatehuoneen uumenista löytyi kaksi paria farkkuja, joiden nappi meni vielä kiinni. \o/
3. Sappisaippua ihan oikeasti poistaa rasvatahrat vaatteista. (Vinkki vastaisuuden varalle: älä roiski sulaa voita vaatteille, edes tummille sellaisille. Se näkyy kuitenkin.)
4. Netti toimii lopultakin, ja peräti langattomasti. Voin siis rahdata rakasta miniläppäriäni huoneesta toiseen ilmaan minkäänlaisten piuhojen kahlitsevuutta.
5. Kaksi isoa muuttolaatikkoa purettuna, vielä muutama jäljellä. Kyllä se tästä, sittenkin!
6. Kauppahallin brittiruokakaupasta bongattu kofeiiniton tee maistuu oikeasti teeltä eikä joltain laihalta viritelmältä, josta on poistettu mm. tee.

Vielä kun saisi sen auringonpaisteen. Ehkä huomenna.

Please mister postman look and see / If there's a letter, a letter for me

Olen havainnut, että netin käyttö pelkän kännykän etananetin varassa on jokseenkin haastavaa. Tästä lämmin kiitos nimeltä mainitsemattomalle matkapuhelin- ja laajakaistaoperaattorille, joka ilmeisesti selväsanaisesta tilauksesta huolimatta onnistui lähettämään mokkulan osoitteeseen, johon sitä ei ollut tilattu. Myöskään ystävämme Itella ei ole toistaiseksi havainnut virhettä ja korjannut asiaa, mutta sitä kukaan tuskin olisi odottanutkaan. Muuton yhteydessä lienee oletusarvo, että muutaman kuukauden ajan saa odottaa sydän sykkyrällä sitä, kuinka paljon postia mahtaa kadota. On muuten mysteeri, miten Itella voi näppärästi toimittaa perille vielä viiden vuoden jälkeenkin yksittäisen, vanhaan osoitteeseen osoitetun mainoskirjeen, jota ei niin olisi välittänyt saada keräyspaperilaatikkonsa tukkeeksi. Sen sijaan muuton yhteydessä tilatun palvelun aikana postin kääntäminen on toisinaan sula mahdottomuus.

Yhtä vaikeaa näyttää olevan osoitteenmuutoksen tekeminen erinäisille tahoille, sanotaan nyt vaikka sille em. matkapuhelinoperaattorille. Nettisivuilla ystävällisesti mahdollistetaan uuden osoitteen lisääminen omiin tietoihinsa, mutta ei laskutusosoitteen muutosta. Operaattori ohjeistaa kääntymään asiakaspalvelun puoleen, jonne saa onneksi yhteyden jo kuunneltuaan kymmenen minuuttia Spice Girlsiä. Asiakaspalvelu kertoo, että valitettavasti laajakaistapalveluiden yhteydessä ei ole mahdollista muuttaa osoitettaan, ja että muutokset päivitetään manuaalisesti. Asiakaspalvelija kuitenkin ystävällisesti ohjaa matkapuhelinpalveluiden puolelle, mikä tietää lisää Spice Girlsiä. Oh joy. Seuraava asiakaspalvelija taas kertoo, että he saavat kyllä osoitetiedot väestötietojärjestelmästä, mutta pienoisella viiveellä. Kuulemma viive on 2-3 laskua, mikä ainakin allekirjoittaneen tapauksessa tietää 4-6 kuukautta. Sinä aikana ei onneksi tarvitse huolehtia laskuista, ne Itella kyllä tuo takuuvarmasti perille. Ja edellisen asunnon uusilla asukkaillakin lienee oikein mukavaa surffatessaan sillä kadonneella mokkulalla. Kyllähän tämä kännykälläkin käy.