sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Hallelujah

Matkailu avartaa kummasti. Tällä kertaa reissusta jäi käteen nippu kahvipusseja. Opin jo näppärästi keittelemään niiden sisältöä tarkoitukseen erinomaisesti sopivassa voinsulatuskattilassa. Porotkin osaan jo jättää juodessa kupin pohjalle. Ensimmäisellä kerralla sain niitä reilun kulauksen verran suuhuni.

Näin suomalaiseen hiljaisuuteen ja umpimielisyyteen tottuneena on virkistävää saada kommentteja ulkonäöstään. Tällä kertaa huomio kohdistui passikuvaan. Allekirjoittaneen edellä (ja jäljessä) tullivirkailijan eteen astuneet saivat kaikki saman kommentin: "Very good picture". Ehtivät jo todeta, että taitaa mokoma sanoa saman kaikille. Onnistuin osoittamaan olettamuksen virheelliseksi. Ojensin kuuliaisesti passini, ja kyseinen herrasmies aloitti jo saman litanian. "Very good pict... Noooo. Not very good." Well, thanks. Arvostan kovasti.

Kaikkiaan siis vallan onnistunut matka. Näin kameleita ja vaikka kuinka monta tamaania. Kivoja otuksia. Sellaisia ylikasvaneen marsun näköisiä. Ette ikinä arvaa, mikä niiden lähin sukulainen on. Norsu. Hehee.


Otsikko muuten lainaa nimensä vuoden 1979 Euroviisu-voittajalta. Kyllähän se kieltämättä oman Katri Helenamme pesi aika puhtaasti.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Fading Like A Flower

Olen kuullut, että joillakin ihmisillä on jokin viherpeukaloksi kutsuttava ominaisuus. Se ei ainakaan ole periytyvä ominaisuus, koska mummini olisi ehkä saanut kävelykepinkin kukkimaan. Minä sen sijaan olen erikoistunut lähinnä viherkasvien saattohoitoon. Saan lähes minkä tahansa kasvin muutamassa kuukaudessa hengiltä. Kuulemma jotkut niistä ovat sellaisia, joita ei muka pysty tappamaan. Niin ainakin väitettiin sekä anopinkieleni että -hampaani kohdalla. Myös traakkipuu pääsi lopulta hengestään, vaikka mies sen useita kertoja onnistuikin elvyttämään. Ja kaktusten nitistäminen on suorastaan lapsellisen helppoa. Olen tappanut ainakin neljä, ja suurimman osan kuivuuteen.

Tällä uskomattomalla tehokkuudellani viherkasvien parissa olen saanut aikaiseksi kolme muutosta:
1) kodissamme ei ole viherkasveja, joita hoitaa.
2) mies ostaa ainoastaan leikkokukkia.
3) kukaan ei enää erehdy tuomaan kasviaan minulle hoitoon.

Tykkään kukista, ihan oikeasti. Mutta sellaisessa muodossa, jossa niiden oletettu elinikä ei ole pitempi kuin minun. Mistä ei kyllä näin tarkemmin ajatellen taida olla hoitotottumuksillani minkäänlaista huolta.