And I know that the times are rough, but I won't play dead while I'm alive

Joukko lyhyitä tiedonantoja ja huomioita:

1. Suklaacroissant on varsin hyvä aamiainen, vaikka sen repisikin kiireessä ulos foliopaketista ja söisi samalla kun suuntaa puolijuoksua ovesta ulos. Testattu useita kertoja.
2. Liian lyhyillä yöunilla pärjää viikkotolkulla, jos vain muistaa nukkua joka toinen yö edes suunnilleen tarpeeksi. Väittäisin, että toiminnassa ei edes ole huomattavia häiriöitä, mutta ottaen huomioon, että viime yö oli juurikin yksi niistä liian vähistä tunneista koostuva, saattaa päätelmäni luotettavuus olla samaa luokkaa kuin erään nimeltä mainitsemattoman professorin tutkimustulosten.
3. Salasanat kannattaa kirjoittaa johonkin ylös. On toki erinomaista aivojumppaa pohtia kolme tuntia, millä tunnuksella nettipankkiin pääsee kirjautumaan, mutta pohdinnan nostattaman turhautumisen määrä ei välttämättä yllä aivan positiivisten reaktioiden kirjoihin.
4. Palmusunnuntai on hyvin miellyttävä päivä. Erityisen miellyttävän siitä tekee yhtälö, joka koostuu virpojille ostetujen Kinder-munien (liian monta) ja virpojien (nolla) lukumääristä. Lopputulokseen liittyvät läheisesti parempiin suihin (rehellisyyden nimissä lienee mainittava, että kyse on yksiköstä) menneet suklaamunat.

Got no common sense

Viime aikoina olen uppoutunut miettimään sitä, miten järkevää ja palkitsevaa on suunnitella asiat etukäteen ja tehdä ne ajoissa. Vapaa-ajasta voi nauttia täysin siemauksin, kun työt odottavat tehtyinä eikä tarvitse stressata siitä, missä välissä ehtii minkäkin paperin kirjoittaa. Voi vain uppoutua sanomalehteen ja kahvikupilliseen (tai teemukilliseen - sillä tuskin on valtaisaa merkitystä tämän tekstin kannalta, mutta tasa-arvon nimissä lienee molemmat mainittava) ja aloittaa uuden päivän rentoutuneena ja hyväntuulisena.

Kyllä, istun jälleen kerran sunnuntaiaamuna koneen ääressä ja kirjoitan tuntisuunnitelmia, joiden pitäisi olla jo valmiina. Hauskaa päivää vain teillekin.

You've got the cutest ass I've ever seen

Olen vakavasti huolestunut Hollywoodin nykytilasta. Ikä näyttää olevan siellä edelleen valtava rasite. Sen sijaan, että kertyneet vuodet tarkoittaisivat kokemusta ja sen tuomaa syvyyttä henkilöhahmoihin, tarkoittavat ne sitä, että menettää pääroolin nuoremmalle tulokkaalle. Mielestäni yhä nuorempia ja laihempia näyttelijöitä valkokankaalle marssittava trendi on jatkunut aivan liian kauan.

Viimeisin ahdistusta aiheuttava roolitus oli tekeillä olevan Wuthering Heights -elokuvan Heathcliff: angstinen päärooli napsahti Gossip Girlissä vakuuttaneelle(?), jo 23 vuoden kypsään ikään ehtineelle Ed Westwickille. Miten kukaan itseään kunnioittava nainen kehtaa enää ihailla valkokankaan komistuksia, jos näiden ikä alkaa lähestyä lain asettamia rajoituksia? Anteeksi, mutta voisinko saada mieluummin katseltavakseni jonkun sellaisen, jonka kuolaus ei aiheuta välitöntä mielikuvaa itsestä yhtenä likaisista vanhoista tädeistä? No, onneksi turhautumista lievittämässä on lähes joka naisen laminoidulle listalle kuuluva Johnny Depp, joka on yhtä varmasti miellyttävää katsottavaa kuin Meryl Streep on Oscar-ehdokas.