The best things in life are free / But you can keep them for the birds and bees

Minulla on salainen pahe. Pidän ihan hirvittävästi automainoksista. Niissä ideana on yleensä luoda mielikuva jostain miellyttävästä, tavoiteltavasta, ihanasta, paremmasta maailmasta. Sen jälkeen liitetään siihen auto. Ja voi pojat, jos tilini saldon perässä olisi tarvittava määrä nollia, olisin jo juoksemassa kohti autokauppaa. Jos malttaisin, siis, sillä mainoksen peräänhän voisi tulla vielä toinen samanlainen. Ja kolmas. Ehkä sieltä tulee vielä yksi?

Lienee selvää, miksi taloutemme lehtitilaukset tehdään armaan mieheni nimellä ja miksi mainokset häviävät ulottuviltani yhtä nopeammin kuin ehdin kurkoittaa kättäni niitä kohti. Kun tuote markkinoidaan tarpeeksi hyvin, uskon siihen ehdottomasti ja pysyvästi. Olen vieläkin sitä mieltä, että Canonin tuotteet ovat loistavia, koska "with Canon you can". Ja kaikki tosimiehet syövät Tupla-patukoita, koska mainoksen Indiana Jones -henkinen tyyppikin aikanaan söi. Ja kyllä, vakuutuin myös n. 3000 euron imurin ehdottomasta tarpeellisuudesta samaan aikaan, kun miespoloni pohti, kuka idiootti sellaisia ostaa. Syytän kaikesta geenejäni. Miten voisin olla muunlainen, jos jo ihana mummoni aikanaan ei voinut jättää Yves Rocherin tuotetilausta väliin, koska "ne ihan vaan minulle lähettivät tällaisen tarjouksen, kun olen niin hyvä asiakas"? Lienee kohtalon ivaa, että elinkumppanikseni on valikoitunut markkinatalouden kyynistämä myyntimies. No, onhan hyvä, että miehelläkin on kotona joku, johon saa testattua myyntipuheita saaden välittömiä onnistumisen elämyksiä. Sellaista myyntipuhetta ei ilmeisesti ole keksittykään, johon en uskoisi.

All You Need Is Love

Runo, tuo sanojen yhdistelyn jalo ilmentymä, ilahdutti mieltäni tänään sanoin kuvaamattoman paljon. Runon kirjoittaminen (esim. ah niin yleisen kirkkoveneen piirtämisen sijaan) seinään on suoranainen kulttuuriteko. Siispä koen tarpeelliseksi jakaa mieltäni piristäneet riimit kanssanne:

Love Is yellow,
I Say Hello.
Love is blue,
I love you.
Love is Red,
Let's Come ped.
Love is black,
please come pack.

(Runon alkuperäinen kirjoittaja tuntematon. Kirjoitusasu tuntemattoman nuoren lupauksen, joka runon seinälle kirjoitti.)

The Laughing Gnome

Uutiset jaksavat aina yllättää. Tänään Ilta-Sanomat uutisoi Kauhajoella tehdystä kaameasta rikoksesta. Peräti 71 vajaamittaista tyyppiä on kidnapattu ja suljettu autiotaloon. Rikosylikonstaapeli kaipaa vihjeitä tyyppi tai pari kainalossaan kulkeneesta henkilöstä. Ihmiset, olkaa varuillanne. Älkää hylätkö puutarhatonttujanne, ne voidaan kidnapata. Mielestäni rikosnimikkeenä voisi olla hyvin vapaudenriisto, onhan se julmaa viedä kaikki pihoiltaan ja sulkea pölyiseen taloon.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että tontuilla on sukukokous ja ne ovat hiipineet vähin äänin yöaikaan kohti hylättyä taloa. Mikä olisikaan parempi tapaamispaikka. Mutta siinä tapauksessa kaikkien ei olisi ehkä kannattanut tunkea samaan aikaan ikkunaan. Ei sitä voi parhaalla tahdollaankaan sanoa huomaamattomaksi kyttäykseksi, jos ikkunasta näkyy 71 naamaa. On tyypeillä vähän vielä opittavaa. Toki tässä voidaan nähdä myös liiallisen televisioon kohdistuvan tuijotuksen vaarat. Olisi tonttujenkin kannattanut jättää se viimeinen katselukerta Amelieta väliin.

Nyt Kauhajoen putka on kuitenkin huomattavan täysi. Lienee aikaa siitä, kun sinne on viimeksi viety yli 70 tyyppiä kerralla. Kuuleman mukaan ne kuitenkin jakavat saman sellin, joten tilaa muillekin vielä on. (Tämä lohdutukseksi kaikille, jotka sinne halajavat. Seuraa ainakin on.)

Tontut putkassa. (Kuva IS.)

(Päivän soundtrack: The Laughing Gnome by David Bowie.)