While everyone tries to picture / what the homecomer's eyes have seen

On vähän kiirettä pitänyt. Työt vievät arkipäivisin Helsinkiin vielä vajaan parin kuukauden ajan, ja jottei elämä kävisi yksitoikkoiseksi, hankimme kivan pienen askareen. Olen siis käyttänyt tämänkin viikonlopun kattoparruista roikkumiseen, kitin irroittamiseen käsistäni ja maalin roiskimiseen hiuksiini.

Koska kuvat tunnetusti kertovat niin kovin paljon, kasasin parhaita paloja projektistamme. Olkaa hyvät!

Sitä kittiä kaipasi mm. tämä seinässä oleva reikä.

Koin myös tarpeelliseksi tarttua kuurausvälineisiin.

Keittiön parhaita paloja: kaappien päälliset ja uunin pellit.

 Ikkunoiden pesu ei tunnetusti kuulu muuttosiivoukseen. 

Ilmeisesti sama koskee hellan takusta.

Muutama ötökkäkin (keskuudestamme jo poistuneita sellaisia, onnekseni) piti siirtää toisaalle.

Seuraavassa osassa: kylpyhuoneen kaakeloinnin ihmeellinen maailma. Lisäksi voin paljastaa, että tulossa on ainakin pari lisäosaa, jotka käsittelevät varaston eristämistä ja luovia sähköratkaisuja.

Oh please stay with me babe

Varoituksen sana heti alkuun: tämä on surullinen teksti, joka käsittelee luopumisen tuskaa. Koimme nimittäin juuri suunnattoman menetyksen. Keskuudessamme pitkään ollut ja hyvin palvellut pyykkikone kuoli eilen, ja sen jälkeensä jättämä tyhjiö täyttynee aivan liian nopeasti likaisen pyykin vyöryessä sitä kansoittamaan. Tästä seurannee toistaiseksi tuntemattoman mittainen suruaika, joka tarkkaan ottaen tarkoittaa käsin pestyjä vaatteita ja uuden koneen metsästystä.

Ei näet ole kovinkaan helppoa löytää sopivaa korvaajaa uskolliselle ystävälle. Rakas Upomme oli uskollinen ja huomionkipeä, minkä se osoitti tulemalla innokkaasti kylpyhuoneen ovelle vastaan. Se myös ilmoitti olemassaolostaan reippaasti ja äänekkäästi. Arvatenkin myös naapurimme tiedostivat tämän, verrattiinhan Upo-kultamme ääntelehdintää moottoritien meluun. Se on varmasti lingotessaan kuulostanut suunnilleen siltä kuin se tulisi lattiasta läpi, mikä taas on erinomainen esimerkki sen läheisyydenkaipuusta ja sosiaalisesta kyvykkyydestä.

Jään myös kaipaamaan sen lähes täydellistä sisäsiisteyttä. Liika tarkkuus on nipottamista, ei sitä luukun tiivisteiden vuotamista olisi ilman pesukonevärejä kuitenkaan huomannut. Ja violetti raita koneen kyljessähän on vain yksilöllinen, toisinaan jopa trendikäs.

Kaikkein eniten koneparkaamme kuitenkin kaipaavat nyrkkini, jotka jo eilen pääsivät Upottomassa tilassamme kohtaamaan pesualtaan syvyydet ja huuhtomaan koneellisen vaatteita, jotka konevanhus raaski luovuttaa vasta sen jälkeen, kun se joutui laskemaan alleen nielemänsä vesimäärät. Epäilemättä nöyryyttävä hetki koneparallemme, mutta valitettavasti myös väistämätön. Satuin näet todella haluamaan vaatteeni ulos koneesta. Anteeksi siitä, ja jää hyvästi, Upo-kulta.

Ps. Korvaudu pian! Todella pian, jos saa esittää vienon toiveen.

We're here to eat you

Mikä kumma loppukeväässä on? Jo useamman vuoden ajan se on tuonut mukanaan hillittömän venäläisen ruoan himon (himo on hillitön, venäläinen ruoka pysynee neutraalina). Silmissäni vilisevät piirakat, pelmenit, soljanka ja borssi tahtia, jolle hedelmäpeli olisi kateellinen. Ensi viikolla (tai huomenna) on ehkä pakko suunnata ruokakauppaan ja kantaa kotiin tiivistemaitoa ja muutama pussi pelmenejä, koska olen juuri nyt turhan laiska tekemään niitä itse. Siihen asti akuuteinta hätää saa lievittää hellalla muhiva borssi. Ensi kerralla sitä voisi kyllä tehdä vähän vähemmän - luulisin, että kahden hengen taloutemme selviäisi kylläisenä vaikka keittoa olisi hiukan vähemmän kuin viisi litraa. Hups.

Mikäli joku kaipaa borssin ohjetta, syntyy se seuraavista aineksista:

• punajuuria
• porkkanaa
• sipulia
• kaalia
• jotain lihaa
• nakkeja
• jotain lientä (voi vapaasti keitellä luista jos huvittaa, minua ei huvita)
• sitruunaa tai hedelmän puutteessa sen mehua
• sokeria, suolaa, pippuria, mitä näitä nyt on.

Määrät ja keittoajat ovat ympäripyöreitä. Määrissä kohtuullisuus on påp, keittoa tulee yllättävän paljon, kuten jo aiemmin todettiin. Smetana on ehdoton lisävaruste.

You see the trouble with me / Monkey see monkey do

Erilaisia listoja, joiden sisältö on kaikki mitä yours truly voi ikinä itsestään vuodattaa, voisi kutsua joko narsismin tai sosiaalipornon voittokuluksi internetin ihmeellisessä maailmassa. Koska lehdet ovat niin sopivasti varoittaneet siitä, miten paljon ihmiset jakavat tietoa itsestään netissä, päätin ryhtyä suorastaan auliille tuulelle. Kyseessä on blogimaailmassa kiertänyt 100 asiaa -lista, joka on vähintäänkin tappava lukea. Jos uteliaisuutenne (olenhan niin äärimmäisen kiinnostava) on niin sietämätön, että luette oikeasti 100 kohdasta koostuvan listan, olen hyvin vaikuttunut ja lupaan sen boostaavan egoani pitkäksi aikaa. Oma kärsivällisyytenihän riittäisi ehkä kohtaan kolme.

1. Rakastan listoja.
2. Olen perinyt sen isältäni, jonka näkee raapustamassa listaa ruutupaperille aina, kun on kyse jostakin vähänkin normaalin päivän aktiviteetteja suuremmasta tapahtumasta.
3. Olen ollut koko ikäni isin pikku prinsessa. Pikku ei päde enää, ja käytöksenikin on toisinaan edennyt prinsessasta draamakuningattaren tasolle, mutta jotkut asiat tuntuvat säilyvän siitä huolimatta. (Terkkuja isille!)
   
4. En ole eläissäni syönyt kokonaista greippiä, enkä usko ikinä pystyvänikään siihen. Greippi on kidutuskeino eikä hedelmä.
   
5. Kuittasin teini-iän poikabändivaiheen fanittamalla hillittömissä määrin Beatlesia.
6. Lempibeatleni on John. Tunnistan äänen välittömästi ja se sykähdyttää edelleen.
7. Tarkistamalla, mikä askeleitani tahdittaa, saa välittömästi selville mielialani. Linkin Park ei tiedä hyvää.
8. Kiinnyn esineisiin. Mp3-soittimeni ja puhelimeni ovat tarkkaan valittuja ja ne rakastetaan loppuun asti. Kiukuttelen ja hermostun joutuessani korvaamaan ne uusilla.
9. Rakastan mustavalkokuvia. Värikuvat voisi useimmissa tapauksissa kieltää lailla.
   
10. Rakastan erityisesti mustavalkokuvia kaupungeista. Mitä suuremmat ja mahtipontisemmat betonikolossit, sitä nopeammassa tahdissa sydänparkani läpättää.
11. Julkisista kulkuvälineistä valitsen mieluiten junan. Bussit ovat epämukavia, lentokoneet lentävät turhan korkealla ja putoavat turhan usein ja laivat taas...
12. Laivat uppoavat. Pelkään laivoissa ja veneissä. Nykyään olen tosin selättänyt pelkoani siinä määrin, etten enää näytä peuralta ajovaloissa kun laiva metelöi kuin viimeistä päivää lähestyessään satamaa.
    
13. En ole nähnyt Titanicia, ja Poseidonia on turha yrittääkään.
14. Inhoan Leonardo DiCapriota. Syvästi. Vähitellen aikuiselta näyttävää nyky-Leota saatan sietää elokuvan mitan jos elokuva muuten on erinomainen, mutta ei se miellyttävää ole.
    
15. Johnny Depp ei voi tehdä mitään väärin, ikinä. Ja näyttää hyvältä myös kummallisena pedofiilisuklaatehtailijana.
16. Rakastan bensiinin hajua. (En silti hakeudu tietoisesti haistelemaan sitä, vaikka joku neropatti sitä seuraavaksi ehdottaisikin.)
17. Toinen autoihin liittyvä rakkauden kohde on se ihana ääni, joka syntyy kun auto kiihdyttää. Tähän on saattanut vaikuttaa aiemmin mainittu isäni, jolla oli tapana ottaa viikonloppuaamuisin lähtöjä suoraan alapihallemme. Siinä saivat Vw-kupla ja naapureiden tärykalvot kyytiä.
    
18. Lempivärini on valkoinen.
19. Olen niin addiktoitunut teehen, että saan migreenin ilman sitä.
20. Puhun ensin ja ajattelen vasta sen jälkeen. Se ei johda miellyttäviin tilanteisiin.
21. Syytän edellä mainitusta mummojani, joiden kalkattavilla karjalaisgeeneillä täytyy olla ainakin jotain tekemistä asian kanssa!
22. Osaan leipoa karjalanpiirakoita, vaikka harvemmin viitsin.
23. Inhoan kermavaahtoa. Leikkaan kermakakuista palasen vasta silloin, kun kakusta on kadonnut yli puolet ja on mahdollista leikata palanen niin, että välttää lähes kaiken kerman.
24. Edellisestä huolimatta syön kernaasti letut kermavaahdon kera.
    
25. Kinuskikastike on infernaalista. Samoin kaikki kermakaramellit, en ole eläissäni saanut ainuttakaan Werther's Originalia alas.
26. Kun jaoin sänkyni ensimmäisen kerran, oli toinen osapuoli itseni mittainen vaaleanpunainen pantteri. Meillä molemmilla oli pituutta aavistuksen reilu puoli metriä.
27. Kyseinen pantteri altistui melko kovakouraiselle rakkaudelle, sillä kuljetin sitä pitämällä napakalla otteella kiinni sen kaulasta. Kaulasta tuli jokseenkin pitkä, kapea ja rento. Sittemmin muut ovat välttyneet vastaavalta kohtalolta, mistä aviomies kiittänee.
28. Lempisarjakuvani on Modesty Blaise, ja olen ylpeä siitä! Syytä siihen tosin ei liene.
    
29. Lempimodukseni on potentiaali. (Kai ihmisellä nyt lempimodus saa olla?)
30. Lempijuustoni on Turunmaa.
31. Lempielokuvani ovat Casablanca ja Desperado, jotka kummatkin olen nähnyt aivan liian monta kertaa. Niistä sentään toinen on laatuelokuva, enkä nyt varsinaisesti viittaa Desperadoon.
    
32. Omistan yli 50 paria kenkiä siitä huolimatta, että yritän aika ajoin karsia niitä kovalla kädellä. Kova käsi ei toimi - päädyn yleensä silittelemään niitä.
    
33. Reagoin stressiin fyysisesti. Fiksumpi älyäisi jo ennen fysiikan pettämistä, että saattaa olla syytä hiljentää tahtia.
    
34. Nukahdan keskimäärin 20 sekunnissa. Unettomuus tarkoittaa kohdallani sitä, että nukahtamiseen menee vartista puoleen tuntiin.
    
35. Nukun leveästi. Kaksi kolmasosaa sängystä kuuluvat allekirjoittaneelle, aina.
36. Inhoan tekstiviestien kirjoittamista, ja lykkään sitä siihen pisteeseen asti, että unohdan toisinaan vastata niihin. Toisinaan tarkoittaa tässä yhteydessä useimmiten.
    
37. Hallitsen täysin sujuvasti puhelimessa puhumisen. Ennätykseni lienee jotain kolmen tunnin tienoilla.
38. Armas aviomieheni lienee ainoa, joka kykenee säilyttämään pitkän katsekontaktin kanssani, ja sekin on harjoituksen tulosta. Yleensä väistän katsetta aina ensimmäisenä. Silmäni ovat mahdollisesti perusluonteeltaan harhailevat.
39. Minulla on kallion (luulisin, se saattoi kyllä olla tiiliseinäkin) aiheuttama arpi silmäkulmassani.
40. Myös oikeaa jalkaani koristaa arpi. Se jäi matkamuistoksi Venäjän-reissulta, jolla en halunnut tutustua lähemmin itänaapurin terveydenhuoltolaitokseen. Mehiläinen onneksi korjasi vahingon parhaansa mukaan ja selvisin viikon tassuttelulla keppien varassa.
41. Siitä huolimatta, että olen useamman kerran päätynyt kainalosauvojen tukemaksi, en ole eläissäni murtanut ainoatakaan luuta. Yritys on kyllä ollut kova, olen varsin suuri uhka itselleni.
42. Minulla ei ole tasapainoaistia. Sille, etten tanssi, on syynsä. Kunnioitan elämää, niin omaani kuin muidenkin.
    
43. En ole lukenut Tuntematonta sotilasta enkä Seitsemää veljestä. Uravalintani kannalta se saattaa olla pienoinen ongelma.
44. Lempikirjailijani on William Shakespeare, johon en ehkä väsy ikinä.
45. Tapan kaikki viherkasvit. Olen kuullut kasveista, jotka ovat mahdottomia tappaa, mutta se on urbaani legenda.
46. En pidä naislaulajista. Olen musiikkisovinisti, ja suostun kuuntelemaan vain harvoja ja valittuja naisartisteja.
47. En valehtele. Saatan jättää vastaamatta kysymykseen tai kierrellä sitä, mutta en valehtele. Ikinä.
48. En uskalla katsoa kauhuelokuvia.
49. Inhoan ötököitä. Hyväksyttäviä ötököitä ovat leppäkertut, perhoset ja kastemadot. Muut eivät. Pitäkää ne kaukana minusta.
50. Pelkään hillittömästi hämähäkkejä ja käärmeitä.
    
51. Mielestäni kevyt hömppä tarkoittaa toimintaelokuvaa.
52. Miesmakuni tiivistyy sanoihin iso ja karvainen, mistä johtuen ystäväni tarjoutui aikanaan viemään minut Korkeasaareen katsomaan gorilloita.
53. Rakastan triviatietoa (mikä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, kun katsoo postauksen aihetta).
54. Katson elokuvien kommenttiraidat. Ihan oikeasti. Joskus jopa useamman putkeen, ennätys lienee elokuva + kolme eri kommenttiraitaa.
55. Omistan Miami Vicen kaikki viisi tuotantokautta ja se on ehdoton lempisarjani. Eläköön 80-luku, pastellisävyt ja Don Johnson!
56. Rakastan sitä, miten kaupungin valot heijastuvat märkään asvalttiin. Kaunein näky ikinä.
57. Olen äärimmäisen suojeleva perhettäni ja ystäviäni kohtaan. Jos läheisiäni loukataan, hiillyn nopeammin kuin loukkaaja ehtii sanoa sanat "huono idea".
58. En lähde edes lähikauppaan ilman meikkiä, mutta hiuksiani en jaksa laittaa koskaan. Siis jos laittamisella tarkoitetaan jotain muuta kuin pesua ja harjausta.
59. Inhoan liikuntaa. Mikäli koulun hikistä, punttisaliksi kutsuttua koppia ei lasketa, en ole ikinä käynyt kuntosalilla. En myöskään tanssi, jumppaa, aerobiccaa tai tee mitään muutakaan vastaavaa. Sen sijaan olen ikuisesti kiitollinen äidilleni geeneistäni.
60. Rakastan kirsikoita. Kirsikkahillo on taivaallista. Jos minulla olisi piha, olisi sen joka neliömetri täytetty kirsikkapuilla. Tai puulla, jos otetaan elämän realiteetit huomioon.
61. Rakastan punatiilestä tehtyjä rakennuksia, erityisesti vanhoja tiilisiä tehdasrakennuksia.
62. Pidän silloista ja muista metallirakenteista.
63. Luen elokuvista spoilerit, loppuratkaisut ja käsikirjoitukset ennen elokuvan näkemistä.
64. Valitsen toisinaan myös kirjat sen perusteella, kuinka hyvä loppuratkaisu niissä on. Jos siis näette kirjaston hyllyjen välissä jonkun lukemassa viimeisiä sivuja, olen se minä.
65. Heiluttelen varpaitani ollessani onnellinen.
66. En kestä sitä, että minulle huudetaan.
67. Olen ujo.
68. Stressatessani unohdan nukkua. Ja syödä. Mikä saattaa osaltaan selittää sen aiemmin mainitun fyysisen reagoinnin stressiin.
69. Vedän kaikki töpselit irti seinästä poistuessani kotoa. Aina.
70. Puhelimeni soittoäänenä on Green Dayn Boulevard of Broken Dreams. Sitä edelsi Russ Ballardin Voices (Voiceees... I hear voiceees!), joka oli suorastaan hulvattoman hauska valinta niin kauan kunnes se alkoi ärsyttää hillittömästi. Siihen meni noin kaksi viikkoa.
    
71. Muistan edelleen yli puolen tusinan vanhemmillani olleen auton rekisterinumeron. Kaikki muistamani numerot kuuluvat autoihin, jotka tulivat vanhemmilleni ennen teini-ikääni.
72. Tiesin jo teini-iässä haluavani naimisiin nykyisen aviomieheni kanssa.
73. Minusta ei ole romantikoksi. Katson romantiikkaa sujuvasti television ruudulta, mutta tosielämän toteutus ontuu ja pahasti.
74. Jos minut viedään ulos syömään ja pääsen valitsemaan paikan itse, singahdan grillijonoon.
75. Sänkymme pohja on romahtanut kesken keskustelun, mitä kukaan kavereistamme ei suostuisi uskomaan, ellei muutama olisi ollut samassa asunnossa todistamassa tilannetta. Mahtoi olla painavaa asiaa.
76. Olen kuulemma äitini, isäni ja veljeni näköinen. Veljeni on vastaavasti isäni, äitini ja minun näköiseni ja vanhempanikin näyttävät kuulemma toisiltaan. Omasta mielestämme meistä kukaan ei näytä toisiltaan.
77. Naamani on joko erinomaisen hyvin muistettava tai täysin unohdettava. Ongelmalliseksi sen tekee se, etten koskaan tiedä, kumpi tapaus on kyseessä ja varaudunkin tarvittaessa esittelemään itseni samalle ihmiselle yhä uudestaan ja uudestaan. Valitettavampia ovat tapaukset, joissa joku muistaa minut vuosien takaa jossakin tilanteessa, jossa mieluummin katoaisin joukkoon ("No niin, menepä nyt keskustelemaan heidän kanssaan kun puhut niin hyvin milloin-mitäkin-kieltä").
    
78. Olen lukenut yli kymmentä kieltä. Se ei kuitenkaan tarkoita lainkaan samaa kuin se, että puhuisin sujuvasti niitä kaikkia. Kahden viikon espanjallani ei simultaanitulkata, vaikka se muista näppärää olisikin. Enkä ymmärrä esperantoa, sanaakaan. Turha yrittää.
    
79. Edellä purnatusta huolimatta olen päätynyt simultaanitulkkaamaan mm. venäjää ja englantia, molempiin suuntiin. Se ei ollut kaunista.
80. Lapsena puhuin ja kävelin unissani. Äiti sai ulko-ovella yöpaidasta kiinni.
81. Kuuluin kouluikäisenä salaseuraan. Muodostin tasan puolet sen jäsenistöstä.
82. Opin lukemaan 4,5-vuotiaana. Nykyään luen suomenkielistä tekstiä parhaimmillaan 150 sivua tunnissa. Sattuneesta syystä joudun pakkaamaan junamatkoille ja vastaaville useita kirjoja yhden pokkarin sijaan.
83. Lempinumeroni on 7.
84. Olen neuroottinen. Tarkistan hellan levyt ja oven lukituksen aina lähtiessäni kotoa.
85. Lempitaiteilijoitani ovat Van Gogh, Mucha, Klimt ja Picasso.
86. Kuuntelen eri vuodenaikoina erilaista musiikkia.
87. Rakastan repeat-nappia enemmän kuin laki sallii.
88. Olen 23 senttiä lyhyempi kuin mieheni. Olen vahvasti siinä luulossa, että pituuseromme on samaa luokkaa kuin kaikilla muillakin pareilla.
89. Lempiohjelmani lapsena oli Smurffit. Sen myötä ensimmäinen oppimani ruotsinkielinen lause oli Velhon ärjymä "Jag hatar smurfar!"
90. En ole ikinä pitänyt päiväkirjaa.
91. Saan kiittää ruoanlaittotavastani äitiäni - erityisesti osista "Mitä, tätä pitäisi nostattaa vuorokausi!" "Ai, ne pitikin vatkata ja sitten vasta lisätä muut aineet..." "Oho, menikin vähän liikaa." ja "Hups, loppu, laitetaan jotain muuta." Äiti on ihan oikeasti hyvä ruoanlaittaja, vähän suurpiirteinen vain:D
92. En pidä erityisemmin punaisesta lihasta, mikä tekee minusta melko kehnon karjankasvattajan miniän.
93. Menin naimisiin 22-vuotiaana. Ei ole kaduttanut.
94. Inhoan yli kaiken julkisesti itkemistä.
95. Siitä huolimatta itken hillittömän helposti. Absurdein kyyneleet kirvottanut asia lienee kuplamuovi. Selitystä sille ei ole, pahoittelen.
96. En ole ikinä käynyt perinteisellä pakettimatkalla.
97. Olen maitoaddikti. Tosin tätä nykyä addiktioni suuntautuu wanna-be-maitoon, jota myös laktoosittomaksi kutsutaan.
98. Minulla on lyhyet varpaat. Muistuttavat kuulemma prinssinnakkeja.
99. En ole ollut ikinä heppatyttö. Ainoa fyysinen kontaktini hevosen kanssa syntyi, kun armas serkkutyttöni toimi salamannopeasti ja sijoitti käteni hevosta vasten ennen kun ehdin vastustaa.
100. Lähes kaikki blogiotsikkoni ovat kappaleiden nimiä tai pätkiä niiden sanoituksista. Niin myös tämä.
     

And I know that the times are rough, but I won't play dead while I'm alive

Joukko lyhyitä tiedonantoja ja huomioita:

1. Suklaacroissant on varsin hyvä aamiainen, vaikka sen repisikin kiireessä ulos foliopaketista ja söisi samalla kun suuntaa puolijuoksua ovesta ulos. Testattu useita kertoja.
2. Liian lyhyillä yöunilla pärjää viikkotolkulla, jos vain muistaa nukkua joka toinen yö edes suunnilleen tarpeeksi. Väittäisin, että toiminnassa ei edes ole huomattavia häiriöitä, mutta ottaen huomioon, että viime yö oli juurikin yksi niistä liian vähistä tunneista koostuva, saattaa päätelmäni luotettavuus olla samaa luokkaa kuin erään nimeltä mainitsemattoman professorin tutkimustulosten.
3. Salasanat kannattaa kirjoittaa johonkin ylös. On toki erinomaista aivojumppaa pohtia kolme tuntia, millä tunnuksella nettipankkiin pääsee kirjautumaan, mutta pohdinnan nostattaman turhautumisen määrä ei välttämättä yllä aivan positiivisten reaktioiden kirjoihin.
4. Palmusunnuntai on hyvin miellyttävä päivä. Erityisen miellyttävän siitä tekee yhtälö, joka koostuu virpojille ostetujen Kinder-munien (liian monta) ja virpojien (nolla) lukumääristä. Lopputulokseen liittyvät läheisesti parempiin suihin (rehellisyyden nimissä lienee mainittava, että kyse on yksiköstä) menneet suklaamunat.

Got no common sense

Viime aikoina olen uppoutunut miettimään sitä, miten järkevää ja palkitsevaa on suunnitella asiat etukäteen ja tehdä ne ajoissa. Vapaa-ajasta voi nauttia täysin siemauksin, kun työt odottavat tehtyinä eikä tarvitse stressata siitä, missä välissä ehtii minkäkin paperin kirjoittaa. Voi vain uppoutua sanomalehteen ja kahvikupilliseen (tai teemukilliseen - sillä tuskin on valtaisaa merkitystä tämän tekstin kannalta, mutta tasa-arvon nimissä lienee molemmat mainittava) ja aloittaa uuden päivän rentoutuneena ja hyväntuulisena.

Kyllä, istun jälleen kerran sunnuntaiaamuna koneen ääressä ja kirjoitan tuntisuunnitelmia, joiden pitäisi olla jo valmiina. Hauskaa päivää vain teillekin.

You've got the cutest ass I've ever seen

Olen vakavasti huolestunut Hollywoodin nykytilasta. Ikä näyttää olevan siellä edelleen valtava rasite. Sen sijaan, että kertyneet vuodet tarkoittaisivat kokemusta ja sen tuomaa syvyyttä henkilöhahmoihin, tarkoittavat ne sitä, että menettää pääroolin nuoremmalle tulokkaalle. Mielestäni yhä nuorempia ja laihempia näyttelijöitä valkokankaalle marssittava trendi on jatkunut aivan liian kauan.

Viimeisin ahdistusta aiheuttava roolitus oli tekeillä olevan Wuthering Heights -elokuvan Heathcliff: angstinen päärooli napsahti Gossip Girlissä vakuuttaneelle(?), jo 23 vuoden kypsään ikään ehtineelle Ed Westwickille. Miten kukaan itseään kunnioittava nainen kehtaa enää ihailla valkokankaan komistuksia, jos näiden ikä alkaa lähestyä lain asettamia rajoituksia? Anteeksi, mutta voisinko saada mieluummin katseltavakseni jonkun sellaisen, jonka kuolaus ei aiheuta välitöntä mielikuvaa itsestä yhtenä likaisista vanhoista tädeistä? No, onneksi turhautumista lievittämässä on lähes joka naisen laminoidulle listalle kuuluva Johnny Depp, joka on yhtä varmasti miellyttävää katsottavaa kuin Meryl Streep on Oscar-ehdokas.

You're My Best Friend

On valitettavaa, etteivät ihmiset osaa lukea ajatuksia. Jotkut asiat jäävät sanomatta ihan liian usein. Mutta koska tänään on vuoden ainoa päivä, jolloin on virallinen lupa olla cheesy, sanottakoon se ääneet: ystävät rakkaat, te olette tärkeitä. Aina, vaikken sitä muistakaan sanoa.

Näihin tunnelmiin seuraavien sävelten kera:

Wintertime Love

Olen huomannut, että elämä on varsin kiero. Aina kun ehtii tottua johonkin ajatukseen, käännetään koko pakka ylösalaisin. Viime talvena aloin juuri pitää siitä vaihtoehdosta, ettei tänne kunnon talvea edes tule, ja lopputuloshan on varsin helposti nähtävissä. Kolme kuukautta lunta ja pakkasta. Toki voisin yrittää ajatella asiaa vähän vähemmänkin narsistisesti, tilanteen syntyyn saattavat vaikuttaa jokuset muutkin seikat kuin oma napani ja irrationaaliset mielihaluni. Oh well, koska talvi ei kuitenkaan näytä loppuvan ikinä, on kai vain alistuttava.

Onneksi rakas kullanmurumme, tuo meitä aina niin uskollisesti kuljettava teiniritsa, ei ole jättänyt kertaakaan käynnistymättä. Lukotkaan eivät ole jäätyneet kertaakaan. Sen sijaan se ilmeisesti varjelee sisäilmaansa raivokkaasti, koska ovista ei pääse sisään ilman massiivista väkivaltaa. Toistaiseksi olemme pidättäytyneet voimakeinoista, mutta ellei katsastuspäivän lähestyessä ala ovi raottua, saattavat ne päätyä harkintalistalle. Ehkä menen sitä ennen heiluttelemaan jotain moukarintapaista nokan eteen ihan vain varoitukseksi.

Varasuunnitelmana paikasta toiseen siirtymiselle toimivat elämäni rakkaudet, ihanat saappaani, jotka isäni ystävällisesti nimesi turvakengiksi. Ehkä ne ovat nimensä veroiset, ainakaan en ole kertaakaan päätynyt niiden jatkona seistessäni takalistolleni. Toista se on puolta korkeampien mutta lähes yhtä lämpimien perintökalujen kanssa: niiden elämän tarkoitus tuntuu olevan tempaista jalat alta kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Hankin kohta mummomalliset liukuesteet niiden alle ja katselen vahingoniloisena kenkien pyristelyä irti naskalikahleistaan ja kohti vapautta. Todennäköisesti se päättyy siihen, että löydän istumalihasteni tienoilta kämmenenkokoisen sinelmän.

Yksi ehdottoman hyvä puoli talvessa on. Tänä vuonna pääsee takuuvarmasti laskiaisena pulkkamäkeen! Mikään ei vedä vertoja sille lapsenomaiselle riemulle, jonka siivittämänä innokkaat opiskelijat laskevat täyttä vauhtia päin puuta. Sitä odotellessa.

Ginger & Lemon

Melko täydelliset inkiväärikeksit

350 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
200 g sokeria
1 rkl kuivattua inkivääriä
1 tl ruokasoodaa
125 g voita
75 g vaaleaa siirappia
1 sitruunan raastettu kuori
sopivasti sitruunan mehua (ehkä 1-2 rkl, saattoi mennä enemmänkin)
1-2 rkl hillottua inkivääriä
1 kananmuna vatkattuna

Sekoita kuivat aineet. Kuumenna voita ja siirappia kattilassa, kunnes voi sulaa. Jäähdytä vähän. Lisää kattilaan sitruunan kuori ja mehu sekä hillottu inkivääri. Sekoita ja kaada kuivien aineitten sekaan. Lisää kananmuna taikinaan.

Pyörittele pallosiksi, litistä ja paista 160 asteessa reilu vartti.



Hillotun inkiväärin saa aikaiseksi keittämällä 150 g kuorittua ja pieneksi pilkottua inkivääriä n. tunnin verran. Sen jälkeen keitos kruunataan 2½ sokeridesillä ja keitetään siirappimaiseksi. Nam. Ilmankin sitä tosin selvinnee, ainakin ohje alkuperäismuodossaan kuvitteli selviävänsä. Sitruunakin on allekirjoittaneen oma lisäys.