Minulla on salainen pahe. Pidän ihan hirvittävästi automainoksista. Niissä ideana on yleensä luoda mielikuva jostain miellyttävästä, tavoiteltavasta, ihanasta, paremmasta maailmasta. Sen jälkeen liitetään siihen auto. Ja voi pojat, jos tilini saldon perässä olisi tarvittava määrä nollia, olisin jo juoksemassa kohti autokauppaa. Jos malttaisin, siis, sillä mainoksen peräänhän voisi tulla vielä toinen samanlainen. Ja kolmas. Ehkä sieltä tulee vielä yksi?
Lienee selvää, miksi taloutemme lehtitilaukset tehdään armaan mieheni nimellä ja miksi mainokset häviävät ulottuviltani yhtä nopeammin kuin ehdin kurkoittaa kättäni niitä kohti. Kun tuote markkinoidaan tarpeeksi hyvin, uskon siihen ehdottomasti ja pysyvästi. Olen vieläkin sitä mieltä, että Canonin tuotteet ovat loistavia, koska "with Canon you can". Ja kaikki tosimiehet syövät Tupla-patukoita, koska mainoksen Indiana Jones -henkinen tyyppikin aikanaan söi. Ja kyllä, vakuutuin myös n. 3000 euron imurin ehdottomasta tarpeellisuudesta samaan aikaan, kun miespoloni pohti, kuka idiootti sellaisia ostaa. Syytän kaikesta geenejäni. Miten voisin olla muunlainen, jos jo ihana mummoni aikanaan ei voinut jättää Yves Rocherin tuotetilausta väliin, koska "ne ihan vaan minulle lähettivät tällaisen tarjouksen, kun olen niin hyvä asiakas"? Lienee kohtalon ivaa, että elinkumppanikseni on valikoitunut markkinatalouden kyynistämä myyntimies. No, onhan hyvä, että miehelläkin on kotona joku, johon saa testattua myyntipuheita saaden välittömiä onnistumisen elämyksiä. Sellaista myyntipuhetta ei ilmeisesti ole keksittykään, johon en uskoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti