keskiviikko 11. helmikuuta 2009

(B)eat it

Tamasin pörkölt

200 g naudanlihaa per nenä
1 keskikokoinen sipuli per nenä
1-2 dl punaviiniä per nenä
n. 1 paketti pekonia
1 punainen paprika
1 tomaatti
Vettä
Suolaa, pippuria, paprikajauhetta
Öljyä paistamiseen

Paista pekoni ja sipuli öljyssä. Lisää naudanliha. Kun neste on irronnut lihasta, lisää suola ja pippuri. Lisää sopivasti vettä ja anna kypsyä hellalla 1-2 tuntia hiljalleen kiehuen. Nesteen haihtuessa lisää pataan viiniä. Useimmiten pullollinen riittää. (Se ei ollut vitsi, viiniä kuluu reilusti! Ei siis ehkä kannata valita sitä kaikkein kalleinta laatua.) Viiniä ei siis hujauteta pataan koko pulloa kerralla, vaan aina tarpeen vaatiessa.

1,5-2 tunnin kypsennyksen jälkeen lisätään paprika ja tomaatti. Mikäli pata on liian nestemäistä, mukaan voi sujauttaa myös yhden perunan, mutta koska se haukkaa osan mausteuden vahvuudesta, kannattaa maku tarkistaa. Loppuvaiheessa, eli n. 2,5 tunnin kypsennyksen jälkeen, lisätään paprikajauhe ja tarvittaessa lisää suolaa ja pippuria. Paprikajauhetta ei saa laittaa aiemmin, sillä se voi muuttua kitkerän makuiseksi palaessaan.

Määrät ovat lievästi sanottuna sinne päin, sillä ohje on kasattu jostakin syksyisestä internetin ihmeellisen maailman välityksellä saadusta ohjeistuksesta. Mistään pikaruoasta ei ole kyse, sillä kaikkiaan aikaa kulunee jotain 4-5 tunnin paikkeilla. Lopputuloksena on kuitenkin varsin maukas lihapata, joka on ulkonäöltään vähintäänkin epämääräinen ruskea mössö. Sen voi tarjota esim. tuoreen maalaisleivän kanssa. Jos ajatus pelkästä lihapadasta ja leivästä epäilyttää, voinee sekaan ujuttaa myös jonkin lisukkeen.

2 kommenttia:

  1. Pörköltti noin nimenä ei kuulosta kauhean houkuttelevalta, mutta ehkä testaan kuitenkin josain vaiheessa. Luultavasti sitten ku mulla on taas aikaa tehdä ruokaa useamman tunnin... Lopputyön ansiosta oon vetänyt kaikkea jota voi tehdä nopeesti sammiollisen ja sitten lämmittää mikrossa aina nälän yllättäessä. Nooh, parempia aikoja odotellessa...

    VastaaPoista
  2. Ah, kohtalotoverin olemassaolo on aina yhtä miellyttävää. Aikana jota kutsutaan nimellä "sitten joskus" tapahtunee aika paljon, jos meinaa kaiken sinne lykätyn oikeasti toteuttaa. Pitäisi varmaan tehdä lista.

    VastaaPoista