In Your Coffeemaker

Koska armas mieheni lähti tänään ansaitsemaan heti herättyään, en saanut iukumaani kahvia, vaan jouduin keittämään sen ihan itse. Päätin haluta espressoa lämpimän maitoni sekaan, ja siksi tavallisessa kahvinkeittimessä näppärästi valmistuva Parisienneni ei tänään kelvannut. Koko kahvin maitoineen päivineen saisi tietysti näppärästi tehtyä keittiön pöydällä nököttävällä kahvikoneella, mutta koska minut on hemmoteltu piloille, en osaa vielä vuoden yhteiselommekaan jälkeen tehdä koneelle muuta kuin laittaa töpselin seinään. Ehkä joskus saamme kehitettyä vielä syvemmän suhteen. Epäilen sitä kyllä vahvasti. Mutta siihen kahvinvalmistukseen palatakseni. Kaivoin esiin mutteripannuni, joka on saanut em. koneen saavuttua olla melko rauhassa, täytin sen ja laitoin kahvin hellalle. Muuten hyvä, mutta joko käyttäjässä oli vikaa (mahdoton ajatus) tai pikku pannuni on suivaantunut siitä, että se on jäänyt niin vähälle käytölle. Se sylki kahvipisaroita sisuksistaan suoraan levylle. Ne kipinöivät aika hienosti (älkää kertoko tätä miehelle, miehen mielestä allekirjoittaneen nimeäminen pikku pyromaaniksi oli jo entuudestaan täysin ansaittua). Sain kuitenkin kahvini, ja siitä syystä olen jonkin verran leppoisampi nyt kuin kipinöintiä ja hellalle ilmaantuneita kahvipisaroita katsellessani. Luulen kuitenkin, ettei episodi lupaa kovinkaan läheistä kanssakäymistä mutteripannuni kanssa jatkossakaan. Tuskin tässä mitään asumuseroa on edessä, mutta takaisin hyllylle se joutaa, kunnes osaa käyttäytyä paremmin. Ja siinä pannun käyttäjässähän ei siis luonnollisestikaan voinut olla mitään vikaa.