keskiviikko 18. helmikuuta 2009

In The Closet

Useimpien ihmisten levyhyllyt ja etenkin iTunes piilottavat sisuksiinsa vaikka mitä aarteita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Sitten, kun joku onneton vieras onnistuu jonkun perusteellisesti haudatuksi ja piilotetuksi uskotun kappaleen tai levyn jostain esiin kiskomaan, alkaa hillitön vakuuttelu siitä, että kyseistä musiikillista helmeä ei oikeasti kukaan koskaan ikinä missään olosuhteissa kuuntele, eikä oikeastaan ole mitään tietoa, miten se on hyllyyn tai soittimeen ylipäätänsä päätynytkään. Nyt on siis haasteen aika! Jokainen tämä viestin lukija saa ilahduttaa minua yhdellä kappaleella, jonka soittolistalla sijaitsemista ei normaalioloissa missään nimessä tunnustaisi. Luurangot esiin!

Olen reilu ja listaan ensin omiani. Ja kuuntelen näitä siis oikeasti, vastalauseista huolimatta.

1. Toto: I'll Be Over You. Kunnon kasarihelmi, jonka alkutahdit kuullessaan mieheni voihkaisee tuskasta.

2. Regresa A Mi, eli Il Divon versio Unbreak My Heartista. Sen paremmin artisti kuin alkuperäisen ysäriklassikon sovittaminen latinoiskelmäksikään eivät ole millään tavoin puolusteltavissa. Anteeksi.

3. Don Johnson: Heartbeat. Jokaisen kunnon Miami Vice -fanin levyhyllystä pitää löytyä ainakin yksi Don Johnsonin levytys, eikö? Ai ei vai? Ups.

4. Britney Spears: Womanizer. Tätä häpeän ihan aidosti. Oikeasti, Britney Spears?! Mutta kun se on jotenkin niin tarttuva. Menen kaappiin häpeämään.

5. Viidennestä sijasta kilpailevat otsikon Michael Jackson sekä Westlife. Michael Jacksonissa itsessään olisi toisinaan tarpeeksi hävettävää, mutta luulen, että voiton vie silti Westlifen cover Bonnie Tylerin Total Eclipse Of The Heartista. Kuka kehtaa vielä myöntää tuntevansa minut tämän tunnustuksen jälkeen?

Tässähän oli siis muutama niistä, joita älyän hävetä. Näiden lisäksi on lähes loputon lista niitä kappaleita, joita minun kuulemma tulisi hävetä. Koulutus jatkunee.

3 kommenttia:

  1. Koska olen niin kovin laiska ostamaan levyjä tai lataamaan biisejä, oikeita luurankoja ei löydy aktiivisesti kuuntelemani musan joukosta. Suuri paljastus tulee kuitenkin tässä: Lauri Tähkä ja Elonkerjuu saa oikeasti jalkani vipattamaan (ettehän kerro kellekään)! Sen verran ymmärrän kuitenkin hävetä tätä musiikillista vinoutumaa, että yhtään levyä en omista ja ladattuja biisejä ei löydy.

    VastaaPoista
  2. En tiedä, kuuluisiko ihmisen hirveästi ylpeillä sillä, että hyllystä löytyy lähes koko Take Thatin tuotanto? Kaverit ihmettelevät myös laajaa Roxette-levykokoelmaa ja suomalaisten hip hop -levyjen määrää :)

    Muistin taas, että äidillänikin on jokin Don Johnsonin albumi c-kasetilla! Pitääpä muistaa korjata moinen harvinaisuus talteen :)

    Niin ja Michael Jacksonin kuuntelu ei ole ollenkaan noloa. Tosin veikkaan, että naapurini on lopen kyllästynyt kuulemaan Beat it! -biisiä yhä uudelleen ja uudelleen, varsinkin kun minä laulan sitä innokkaasti mukana :D

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, luurankoja! Lisää sellaisia!

    Take That on kyllä jo aika paha. Sen voisi ehkä kuitenkin ylittää esim. NKOTB:n koko tuotanto. Ei kenenkään hyllyssä nököttäisi sellaista? Nyt olisi hyvä tilaisuus tulla kaapista ulos.

    Mä olenkin aina pohtinut, millaiset ihmiset kuuntelevat Lauri Tähkää. Nyt tiedän;D

    VastaaPoista