Hollow Talk

Blogiparkani kärsii vakavasta eroahdistuksesta, niin vähälle huomiolle se on jäänyt. Syksyn harmaina päivinä omat ajatukseni kanavoituvat lähinnä kuunneltujen sävelten tai yöaikaan verkkokalvoille marssivien, vähintäänkin kieroutuneiden unien muodossa. Onnekseni unenlahjani ovat aina olleet varsin erinomaista luokkaa, muuten olisin kaiketi menettänyt yöuneni tänäkin syksynä jo useaan otteeseen. Nyt unentarpeeni on toiminut lähinnä viihdykkeenä armaalle aviomiehelleni, joka huvittelee laskemalla sekunteja, jotka vaaditaan siitä hetkestä kun kellahdan vaakatasoon aina uneen vaipumiseen. Voisi mokoma kyllä laskea vähän äänettömämmin, eräänäkin yönä havahduin, kun korvanjuurestani kuului huolellisesti artikuloitu "kahdeksan".

Marraskuisia päiviäni on viime aikoina tahdittanut tanskalainen Choir of Young Believers, jonka esikoisalbumi löytyy riemukseni Spotifyn loputtoman tuntuisesta valikoimasta. Tuntuu vähän samalta kuin sumuinen ilma ulkona:

Speed Of Sound

Viikonloppuna pääsin fiilistelemään lapsuuden kesiä. Vaikkakin CrossCountry on lajina vieras, niin jotkut asiat näyttävät olevan samoja siitä riippumatta, onko katseltavissa menopeleissä alla kaksi vaiko neljä pyörää. Selostajan ääni, moottorien jylinä lähtöhetkellä ja helteen ja radasta irtoavan pöllyn lisäksi paikalla olivat aina yhtä luotettavat metrilakun myyjät. Ilmeisesti olen kuitenkin vähän aikuistunut, koska tyydyin jäätelöpalloon jumbotikkarin ja lakukasan sijaan.

Sen sijaan joitain asioita ei vaan nähtävästi opi ikinä. Helteinen asfaltti on kuuma. Aurinko polttaa. Vaikka kotipihassa olisi mukava viilentävä tuuli, sitä ei saa mukaan radan reunukselle. Aurinkorasvaa kannattaa levittää. Musta t-paita on idioottimainen valinta. Nyt siis valkoista nahkaa koristavat taas kerran hehkuvan punaiset alueet käsivarren ja kaula-aukon tietämillä. Mutta väliäkö sillä, kun kerran muuten oli kivaa.

Electric

Opiskelijan kootut vinkit, osa n. Tänään aiheenamme on edullinen uusi kampaus. Tarvitaan ruuvimeisseli, purettava pistorasia ja pois päältä napsautettu sulake. Esimerkkihenkilömme keikkui varpaisillaan keittiöjakkaralla ja sohi pistorasiaa ruuvimeisselillä miten parhaiten sattui ylttämään. Tämän jälkeen tarvitaan toinen henkilö, tässä tapauksessa pahaa-aavistamaton ja em. toiminnasta autuaan tietämätön aviomies, joka juuri heränneenä ihmettelee, miksi sähköt eivät toimi ja omatoimisena napsauttaa sulakkeen päälle. Kiharoiden hankita tosin epäonnistui, sillä samainen aviomies suunnisti sen jälkeen olohuoneeseen ja paikallisti pistorasian jatkeena sijainneen esimerkkihenkilömme, minkä jälkeen olohuonetta halkoi kauhistunut huuto.

Sähköt toimivat edelleen ja makuuhuoneeseenkin saatiin, kaikesta huolimatta, toimiva valo. Tästä kiitos kuulunee myös esimerkkihenkilön isälle, joka tarttuu puhelimeensa ajatusta nopeammin kuullessaan tyttärensä kiinnostuneen mistä tahansa sähkölaitteesta.



(P.s. Hei isi, ei se ollut ihan niin paha kuin miltä kuulostaa. Se oli vain kuoren ruuvi eikä minkään piuhojen.)

The best things in life are free / But you can keep them for the birds and bees

Minulla on salainen pahe. Pidän ihan hirvittävästi automainoksista. Niissä ideana on yleensä luoda mielikuva jostain miellyttävästä, tavoiteltavasta, ihanasta, paremmasta maailmasta. Sen jälkeen liitetään siihen auto. Ja voi pojat, jos tilini saldon perässä olisi tarvittava määrä nollia, olisin jo juoksemassa kohti autokauppaa. Jos malttaisin, siis, sillä mainoksen peräänhän voisi tulla vielä toinen samanlainen. Ja kolmas. Ehkä sieltä tulee vielä yksi?

Lienee selvää, miksi taloutemme lehtitilaukset tehdään armaan mieheni nimellä ja miksi mainokset häviävät ulottuviltani yhtä nopeammin kuin ehdin kurkoittaa kättäni niitä kohti. Kun tuote markkinoidaan tarpeeksi hyvin, uskon siihen ehdottomasti ja pysyvästi. Olen vieläkin sitä mieltä, että Canonin tuotteet ovat loistavia, koska "with Canon you can". Ja kaikki tosimiehet syövät Tupla-patukoita, koska mainoksen Indiana Jones -henkinen tyyppikin aikanaan söi. Ja kyllä, vakuutuin myös n. 3000 euron imurin ehdottomasta tarpeellisuudesta samaan aikaan, kun miespoloni pohti, kuka idiootti sellaisia ostaa. Syytän kaikesta geenejäni. Miten voisin olla muunlainen, jos jo ihana mummoni aikanaan ei voinut jättää Yves Rocherin tuotetilausta väliin, koska "ne ihan vaan minulle lähettivät tällaisen tarjouksen, kun olen niin hyvä asiakas"? Lienee kohtalon ivaa, että elinkumppanikseni on valikoitunut markkinatalouden kyynistämä myyntimies. No, onhan hyvä, että miehelläkin on kotona joku, johon saa testattua myyntipuheita saaden välittömiä onnistumisen elämyksiä. Sellaista myyntipuhetta ei ilmeisesti ole keksittykään, johon en uskoisi.

All You Need Is Love

Runo, tuo sanojen yhdistelyn jalo ilmentymä, ilahdutti mieltäni tänään sanoin kuvaamattoman paljon. Runon kirjoittaminen (esim. ah niin yleisen kirkkoveneen piirtämisen sijaan) seinään on suoranainen kulttuuriteko. Siispä koen tarpeelliseksi jakaa mieltäni piristäneet riimit kanssanne:

Love Is yellow,
I Say Hello.
Love is blue,
I love you.
Love is Red,
Let's Come ped.
Love is black,
please come pack.

(Runon alkuperäinen kirjoittaja tuntematon. Kirjoitusasu tuntemattoman nuoren lupauksen, joka runon seinälle kirjoitti.)

The Laughing Gnome

Uutiset jaksavat aina yllättää. Tänään Ilta-Sanomat uutisoi Kauhajoella tehdystä kaameasta rikoksesta. Peräti 71 vajaamittaista tyyppiä on kidnapattu ja suljettu autiotaloon. Rikosylikonstaapeli kaipaa vihjeitä tyyppi tai pari kainalossaan kulkeneesta henkilöstä. Ihmiset, olkaa varuillanne. Älkää hylätkö puutarhatonttujanne, ne voidaan kidnapata. Mielestäni rikosnimikkeenä voisi olla hyvin vapaudenriisto, onhan se julmaa viedä kaikki pihoiltaan ja sulkea pölyiseen taloon.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että tontuilla on sukukokous ja ne ovat hiipineet vähin äänin yöaikaan kohti hylättyä taloa. Mikä olisikaan parempi tapaamispaikka. Mutta siinä tapauksessa kaikkien ei olisi ehkä kannattanut tunkea samaan aikaan ikkunaan. Ei sitä voi parhaalla tahdollaankaan sanoa huomaamattomaksi kyttäykseksi, jos ikkunasta näkyy 71 naamaa. On tyypeillä vähän vielä opittavaa. Toki tässä voidaan nähdä myös liiallisen televisioon kohdistuvan tuijotuksen vaarat. Olisi tonttujenkin kannattanut jättää se viimeinen katselukerta Amelieta väliin.

Nyt Kauhajoen putka on kuitenkin huomattavan täysi. Lienee aikaa siitä, kun sinne on viimeksi viety yli 70 tyyppiä kerralla. Kuuleman mukaan ne kuitenkin jakavat saman sellin, joten tilaa muillekin vielä on. (Tämä lohdutukseksi kaikille, jotka sinne halajavat. Seuraa ainakin on.)

Tontut putkassa. (Kuva IS.)

(Päivän soundtrack: The Laughing Gnome by David Bowie.)

What Is This Thing Called Love?

Asioita, joita rakastan:

• hattara
• sateen muodostamat kuviot ikkunoissa
• kaupunkien öiset valot
• vanhat autot, joiden runko näyttää koostuvan pehmeistä kaarista
• jazz ja swing kuumana kesäiltana
• syksyiset kirpeät aamut, joina nousevan auringon lämpö sekoittuu väistyvään hallayöhön
• kuuma kaakao, vaahtokarkit ja juustoleivät sateisena päivänä
• vaahteranlehdissä kahlaaminen
• vanhat amerikkalaiset joululaulut
• aamut, joina kellon soidessa ei tarvitse nousta ylös
• juusto
• mustavalkovalokuvat
• Moskova
• sävy, joka kulkee nimellä slate gray
• kuumavesipullo
• lätäköt ja ääni, joka syntyy niihin paljain jaloin astuessa
• siilit
• tuulihatut, aleksanterit, mazariinit ja perunaleivokset
• kristallikynttilänjalat
• melkein kypsät omenat
• kromi
• Casablanca (elokuva, ei paikka)
• kuplamuovin poksauttelu
• lämmin puuhella ja sillä kiehuva teevesi
• varpaiden heiluttelu