En ymmärrä, miten olin muka joskus aamuvirkku. Heräsin aamulla kivuttomasti ja ponkaisin välittömästi kellon soidessa ylös. Jos minulla ei olisi hämäriä muistikuvia tapahtuneesta itsellänikin, epäilisin vakavasti salaliittoteoriaa.
Nykyään herääminen ei onnistu ihan niin helposti. Lämpimiin peittoihin jääminen houkuttelee jokseenkin paljon enemmän kuin niiden alta kylmään maailmaan hivuttautuminen. Siksi olenkin ottanut tavakseni odottaa, että kirpeä aamu on jo ohitse ennen kuin edes yritän moista. Siitä huolimatta vällyjen alta kaivautuva naishenkilö muistuttaa zombieta, joka osaa tasan kaksi reittiä: sängystä suihkuun tai sängystä keittiöön. Olotilaa helpottaa kuitenkin hieman keittiössä Romanssia laulava ja suklaacappuccinoa valmistava mieshenkilö. En tiedä, missä vaiheessa roolit kääntyivät näin päin, mutta en valita.
En myöskään valittais! Tosin ehkä vielä vähemmän jos siihen suklaaseen ei sotkettais sitä kahvia. Yäk. :)
VastaaPoistaSuklaa sopii minkä kanssa tahansa. Ja kysehän on siitä, että kahvia parannellaan suklaalla. Slurps.
VastaaPoista