Olen jotenkin kummallisesti onnistunut selviämään tähän opintojen vaiheeseen asti ilman kunnollista tulostinta. Ensimmäinen tulostimeni oli ihan mukava aina silloin, kun sitä huvitti tulostaa kunnollista jälkeä. Useimmiten ei huvittanut, ja se valitsi tekstin sijaan kummalliset merkkirivit. On toki kivaa tulostaa proseminaarityötä ja kuvitella saavansa paperille pitkään ja hartaasti (edellisenä yönä) pohdittuja lauseita, mutta toivotun lopputuloksen sijaan tuijottaa sydämiä ja lumiukkoja, joita tulostin vähintään yhtä suurella hartaudella uumenistaan syytää.
Toinen yritys tulosti kyllä ihan kiltisti, mutta se oli kaiketi sulautunut vähän turhan hyvin opiskelijaelämään. Se nimittäin oli tolkuton mustejuoppo. Ja mustekasettien metsästys se vasta kivaa onkin, etenkin jos sattuu omistamaan jonkun kummallisen merkkisen tulostimen, jonka kasetteja ei joko saa mistään tai vaihtoehtoisesti niistä saa pulittaa uuden tulostimen hinnan.
Koska kumpikaan aiemmista yrittäjistä ei oikein perheeseemme sopeutunut, päätin valita tällä kertaa uuden yksilön ihan itse. Valitsin söpön, pienen laitteen, jonka ratkaisevin ominaisuus on se, että se on musta. En tiedä, mitä se osaa tehdä, toivottavasti ainakin tulostaa. En sattunut lukemaan. Luulen, ettei tällä valintametodilla kuitenkaan ainakaan pahemmin pieleen voi mennä kuin aiemmin. Välttämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti